perjantai 12. lokakuuta 2012

Aikaa etsimässä

"Jos vain olisi aikaa", huokaan aivan liian usein. Mistä löydän aikaa spontaaniudelle aikataulujen keskeltä, aikaa yllätyksille sopimusten keskeltä, aikaa pysähtyä ja miettiä hetki. Miettiä minua, elämää, Jumalaa. Voisin elää enemmän. Voisin ymmärtää enemmän. Voisin olla levollisempi ja onnellisempi jos pysähtyisin useammin, tai kokonaisvaltaisemmin. Jos en ajattelisi aikaa ja sen vaatimuksia. Eläisin hetkessä. Mutta miten samalla saisin kaiken tehtyä ajallaan? On vaikea tasapainotella tällä kiikkulaudalla. No mutta, kylläpäs minä huolehdin. Ei suoritettavat asiat koskaan lopu. Miksei sitten voisi hengähtää välillä? Hmh... 

Pitää antaa   T     I    L   A    A   Jumalalle. Tilaa olla, puhua, toimia, vaikuttaa. Äärimmäisen haastavaa. Ja taas uusi suorituspaine, kun tuo Jumalakin vaatii tilaa ja aikaa... Ei, ei niin. Jumala 
on meidän aikamme. Jumala on, ja kaiken muun pitäisi tulla vasta sen jälkeen. No niin, nyt päästiin taas kärryille, hetkeksi. Kuinka monta kertaa tämä pitää tajuta uudelleen? 

"There's presence of God forever, what else matters?" 
- Francis Chan. 
Suom. Jumalan läsnäolo on ikuista, mitä väliä on millään muulla? 

Jumala on yksinkertaisesti jotakin niin 
suurta, että kaikki muu kalpenee hänen rinnallaan. Miksen sitten tiputtaisi tiskiharjaa vaahdon sekaan ja irrottautuisi askareistani edes muutamaksi minuutiksi pitääkseni vieraanani Kaikkivaltiasta? Hän on täällä. Hei haloo. Aika tympeetä olla, kun kukaan ei edes kuuntele. Siis Jeesuksella. Voisi melkein luulla, ettei ketään ole kotona, vaikka touhuankin kilinän ja kolinan keskellä. Jumala ei saa minuun yhteyttä. Missähän lie sydämeni? 

Jumala on oottanu mua jo ties montako kuukautta pysähtyyn oikeesti hänen eteensä, kun meitsi on vaan viuhtonu edes takas. Jumala seisoo just siellä missä oon, kun mä vaan ressaan ja juoksen paikasta toiseen, ja 
odottaa. Odottaa, että koska tajuan päästää irti ihan kaikesta, ja relata vaan. Hän kutsuu ns. ajattomuuteen, ettei oikeesti välitä ajankulusta, ei mistään muusta kuin siitä että hän on just siinä, just mua varten. 

Näiden pohdintojen avulla kylväjävertauskin avautui itselleni aivan uudella tavalla. Enää ei puhutakaan pelkästään evankeliumin julistamisesta, vaan myös siitä oletko itse Jumalasi lapsena ja palvelijana kuulolla kun Hänellä on sinulle asiaa? Jos olet, ja myös ymmärrät sydämessäsi mitä Hän sanoo, eikä tämän maailman murheet pääse tukahduttamaan Hänen puhettaan, voit myös tuottaa hedelmää. (Matt. 13:3-23.)

Olisi varmasti aika kääntää katse omasta itsestään ja omista kiireistään Jumalaan. Tässä ajassa meitä koitetaan kyllä tiputtaa pelistä kaikilla konsteilla, salakavalasti ja huomaamatta. Murehtiminen, stressaantuminen ja masennus voi ihan hyvin olla näitä tapoja. Ollaan tarkkoja siis siinäkin, pidetään Jumala ykkösenä. :) 

Katsoppas huviksesi vielä Matt. 6:19-34. ;)