lauantai 18. heinäkuuta 2015

Uskon askelia

"'On mulla sielu levoton ja seikkailijan pää. Silti tänä aamuna laukku pakkaamatta jää.'
Tänäkin aamuna heräsin omasta sängystäni pienestä mökistä peltojen ja suurten metsien keskeltä. Tänäkin aamuna heräsin huomaamaan, että seikkailu pääsi taas karkuun. Silti pitää nousta ylös ja olla reipas. Pää on täynnä ajatuksia ja jaloissa polttelee. On vaikea keskittyä tähän hetkeen. Ylös, ylös ja lentoon tahtoisin päästä! Palan halusta astua uusiin seikkailuihin. Mutta nyt pitää olla kärsivällinen ja tehdä opinnäytetyö loppuun. Raastavaa!"
Näin olin aloittanut luonnostelemaan julkaisua tänne helmikuussa. Nyt siitä on viisi kuukautta; oppari on tehty ja palautettu, todistus saatu, koulusta valmistuttu ja työpaikka irtisanottu. Pidin valmistujaisjuhlat pienelle porukalle ystäviä aittarakennuksen ylisillä sateisena päivänä vilttiin kääriytyneenä. Omenapuu kukki ja kielot tuoksui sisällä ja ulkona. Olin vapaa, vihdoinkin.

Niinä päivinä vastailin tavanoimaisesti paljon kysymyksiin tulevaisuudestani. Joko minulla oli töitä? Minne seuraavaksi? Houkuttaako jatko-opiskelut? Aina ei ollut helppo vastailla. Suunnitelmani eivät ole mitään normaalin kansalaisen suunnitelmia, eivätkä kysyjät aina tuntuneet ymmärtävän valintojani. Ehkä vaikutan heistä unelmoijalta, joita elämän realiteetit eivät ole vielä saavuttaneet. Itse ajattelen itseäni lintuna, joka on viimein päässyt lentoon - eli tekemään sitä mitä varten se on luotu.

Asiahan on nyt niin, että en aio edes hakea töitä. Opiskelemaan minua ei saisi enää millään! Tuloja ei tipu. Kuitenkin aion matkustella, ja olen jo aloittanut! Olen myös alkanut antamaan/myymään tavaroitani pois, koska haluan olla mahdollisimman riippumaton. En tarvitsisi niitä kuitenkaan Suomen rajojen ulkopuolella! En tiedä tarkalleen minne tieni vie, ja mistä saan rahat kaikkeen. Olen joka tapauksessa kutsuttu lähtemään, joten luotan kutsujaan. Hän on sanonut pitävänsä minusta huolen. Minun tehtäväni on vain astua eteenpäin askel kerrallaan siitä huolimatta, etten aina tiedä minne päädyn. Kutsun tätä nimellä "crazy trust exercise", hullu luottamusharjoitus. Tähän mennessä Jumala on osoittanut pitävänsä huolta, ja olevansa koko ajan tilanteen tasalla! Vaikka olin hieman huolissani valmistumiseni jälkeen uskonvaraiseen elämäntyyliin astumisesta, olen huomannut nyt nauttivani siitä täysin siemauksin! On mahtavaa heittäytyä sokeana seikkailuun ja huomata miten Jumala ottaa kopin joka kerta! Olen oppinut, että luottamaan ei opita muuta kuin heittäytymällä. Otollisin tilanne oppia on sellainen, jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa.


Tähän mennessä kesää olen siis ollut jo yhdellä melkein kuukauden mittaisella reissulla, jonka aikana olin auttamassa sekä lapsiperheen arjessa että englantileirillä Virossa, osallistuin Saksassa neljän päivän konferenssiin (Awakening Europe) ja lopuksi tapasin tuttuja Tsekissä. Lähdin reissuun tietämättä muun muassa missä tulen Saksassa tai Tsekissä yöpymään! Jumala järjesti molemmista paikoista minulle ihanan kodin siksi aikaa mitä tarvitsin.

Nyt olen ollut kolme päivää kotona, mutta ylihuomenna lähden Israeliin parin suomalaisen ystävän kanssa. (Siellä on KUUMA!) Piristävää lähteä vaihteeksi ystävien kanssa! Israelissa viivyn noin kolme viikkoa. Sen jälkeen vietän taas hetken Suomessa, ennen kuin syyskuun alussa alkaa Tanskassa "opetuslapseuskoulu" nimeltä Luke 10. Siellä tulen olemaan parista kolmeen kuukauteen. Ja Jumala järjesti jo ensimmäisen kuukauden osallistumismaksun, jota minulla itselläni ei ollut!

Tämän jälkeen en enää tiedä miltä tulevaisuuteni tarkemmin ottaen näyttää, mutta tiedän että saan jatkossakin luottaa Jumalaan täydellä sydämellä. Tulen matkustelemaan ja kohtaamaan paljon ihmisiä. Tulen levittämään Jeesuksen rakkautta parantaen sairaita hänen nimessään, kertomalla evankeliumia ja jopa kastamalla heitä Jumalan lapseuteen. Parista ensimmäisestä on jo jonkin verran kokemusta, mutta tiedän että tulen oppimaan vielä paljon lisää. Kaikista suurin asia on kuitenkin se, että saan tutustua Jeesukseen paremmin koko ajan. Terve ja läheinen suhde hänen kanssaan on kaikkein tärkeintä.

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." Sananlaskut 3:5-6





keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Äänettömällä

Tänään herätessäni huomasin, ettei musta kuulu ääntä. Ei oikein minkäänlaista, lukuunottamatta yskäisyjä, kuiskintaa ja epämääräisiä pihahduksia. Ei se mitään, olen sitten tyytynyt keksimään muunlaisia kommunikointitapoja. Huomion saa esimerkiksi koputtamalla ja sitten voi viittoa, ilmeillä tai kuiskata jos on sopivalla etäisyydellä ja jos asiaansa ei muuten saa ilmaistuksi. Ihan hauskaahan tämä on, kunhan huomenna lähtisi taas ääntä.

Tämä on viides päivä kipeänä. En kuitenkaan muista koska olisin viimeksi ollut kipeänä näin levollinen. On oikeastaan ihanaa sairastaa kotona, kun ei tarvitse miettiä koulu- tai työasioita, sairasloman ottamista tai mitään muutakaan. Saa vaan rentoutua ja sitä oon kyllä tehnytkin. Oon lukenut Francis Chanin "Hullua rakkautta", kuunnellut spontaania ylistystä ja naureskellut (tai lähinnä hönkäillyt) Jumalan rakkaudessa. On sitä tullu näytettyä hapanta naamaakin noina edellisinä päivinä, kun korvia ja kurkkua särki, mutta tänään ei edes satu mihinkään. Väsyttää vaan, mutta mikäs tässä levätessä.

Musta on kivaa ajatella mitä kaikkea oon oppinut Jumalasta kesän jälkeen. Koko ajan oon päässy sukeltaan syvemmälle ja oon huomannu että en olekaan ollut aiemmin niin syvällä uskossani kuin olen luullut. On itseasiassa vaarallista olettaa, että "mulla on kaikki hyvin, oon lähellä Jumalaa". Raamattu käskee koetella itseä, olemmeko todella uskossa niin, että tulemme kestämään koetukset. Kannattaa olettamisen sijaan janota koko ajan Jumalaa, enemmän ja enemmän. Totuus on, että Hänestä ei koskaan voi saada täysin kylläksensä, eikä Häntä koskaan voida täysin löytää. Haluan siis etsiä Häntä ja Hänen totuuttaan jatkuvasti ja janota enemmän Hänen rakkauttaan, tutkia Hänen sanaansa, ja kehoitan sinua tekemään samoin. Ja ah, mitä ihania löytöjä tuleekaan eteen! Jumala on vaan niin suuri ja hyvä, ikuinen, totuus, todellinen Elämä!

Mulla on paljon asioita mitä oon viime aikoina miettinyt ja oppinut, mm. teemoilla Jumalan ihmeet nykyaikana, sairaiden parantaminen, todellinen Jeesuksen seuraaminen (yhä tapetilla - jee!), lähimmäisen rakastaminen ja että on korkea aika toimia! Nämä kaikki menee kyllä saman otsikon alle, nimittäin "kokonaisvaltainen antautuminen Jumalalle". Jes! Tämä on siis ollut kovasti pinnalla viime aikoina, koetan saada kirjoitettua tänne aiheesta vaikka hieman tervehdyttyäni. Toivon ja rukoilen että sama aihe voisi pyöriä paljon myös sinun mielessäsi!