Kirjoitin sähköpostia Jumalalle. Painoin lähetä.
"Virhe
Osoitetta "Kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan luoja" kentässä "Vast. ott." ei tunnistettu. Varmista, että kaikki osoitteet on muotoiltu oikein."
Höh. Ei se sposti näköjään ymmärrä, kuka senkin toiminnan on mahdollistanut. Olisin halunnut vastausviestin...
"Rakas Isä.
Olen tyhjä ja kaipaan. Kaipaan sinua. Kaipaan enemmän. Kaipaan lähemmäs. Kaipaan syliisi. Olen vain pieni tyttäresi, ollut liian kauan omillani. Liian kauan hakenut sylille korviketta kiireistä, tehtävistä, ihmissuhteista, tai milloin mistäkin.
Nyt olen tässä. En halua paeta rakkauttasi. En halua väistää katsettasi. Kosketa minua. Janoan sitä. Isä, kaipaan kosketustasi, joka saa minut ihmettelemään miten mikään muu on voinut koskaan minua koskettaa. Miten mikään muu on koskaan voinut tuntua miltään. Haluan hengittää hengitystäsi. Samaa ilmaa, jota sinä puhallat sieraimistasi. Se on elämää. Oikeaa, aitoa, täyttä elämää. Rakastan elämää.
Pyydän, että tänä iltana peittelisit minut siunaavalla rauhallasi, hoitavalla läsnäolollasi. Että saisin nukkua rakkaudessasi uuteen aamuun, ja herätä tuntien uuden mahdollisuuden aivan askeleen päässä itsestäni. Haluaisin nähdä auringon. Toivon. Uuden päivän. Mitään ei ole menetetty. Tahdon nähdä sinut. Vaikka en näkisi kasvoista kasvoihin, niin sitten aamu-usvassa, auringonnousussa, ihmisen askelissa, äänissä, unissa, maailman väreissä. Kaipaan tuntea, nähdä, kuulla.. aistia, että olet siinä. Olet aina ollut.
Pieni uskoni ei riitä ruokkimaan minua. Tarvitaan sinut. Ole minulle todellinen täällä, tässä ajassa jossa on vaikea nähdä edes omia tekojaan. Haluan kulkea sinussa, maistaa Taivasta maan päällä. Odotan. Odotan paljon, niin paljon, että näkisin sinut. Näkisin silmäsi, täynnä rakkautta. Niin täynnä ettei rakastunein mies, rakastunein nainen voisi sitä koskaan katseessaan ilmaista. Sinun hyväksyvän katseesi. Odottavan olemuksesi. Odotat minua. Tunnet minut. Olet valmistanut minulle sijan. Paikan. Sitä kohti haluan vaeltaa, ottaakseni sen kerran vastaan. Kulkea askeleissasi sitä kohti. Tiedän, että olet kulkenut edelläni. Tiedät, että seuraan. Valitset parhaat reitit. Huolehdit minusta, ja matkanteostani.
Olen odotettu. Voi miten ihanaa on olla odotettu. Jos joskus täällä olen tuntenut itseni odotetuksi ja ilon aiheeksi, kuinka paljon enemmän siellä! Voi, siellä ei ole verhoja, ei ainuttakaan harsoa välissämme! Ei ainuttakaan estettä olla yhdessä. Ikuisesti. Ja miten kaunis saan tuntea olevani! Jos täällä olen joskus ajatellut olevani kaunis, niin varmasti tuhannesti kauniimpi siellä!
Niin, pieni tyttäresi seikkailee vielä täällä. Mutta aikoo olla uskollinen Isälleen ja Kuninkaalleen loppuun saakka. Kiitos Isä, että rakastat. Amen.
Kaipuun täyttämällä sydämellä, *Sheessa."
Nuoren naisen kasvutarina, joka johtaa Suomessa eletystä elämästä matkusteluun Jumalan kanssa. Keskiössä eläminen suhteessa elävään Jumalaan.
maanantai 26. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
Sekameteliä
Elämä on toisinaan yhtä sekamelskaa. Usein tuntuu siltä, että ympäröivä maailma on niin täynnä melua, ettei pysty keskittymään omiin ajatuksiinsa. Mutta nyt tuntuu siltä, että oma pää on niin täynnä ajatuksia, ettei pysty keskittymään ympäröivään maailmaan.
En tiedä miten muuten sitä kuvaisin.. En jaksa keskittyä koulussa. Elämässäni ja läheisteni elämissä tapahtuu asioita asioiden perään, enkä niiden keskellä keksi mitään muuta keinoa jatkaa eteenpäin, kuin luottaa Jumalaan.
Hän on sua tähän asti auttanut,
miksei auttaisi vastakin?
Älä epäile. Miksi pelkäät?
Uskalla heittäytyä Jumalan käsiin.
Luota vaan. Mikset luottaisi?
Hän suostui kuolemaan vuoksesi,
miksi nyt sut hylkäisi?
- Sheessa
Niin, luottaa Jumalaan ja pitää huolta siitä, että kerron asioistani jollekulle. Ikinä ei saa jäädä yksin painavien asioiden kanssa. Ei koskaan. Ei varmaan sitten muuta tähän hätään.
Tuntuu, että eksyksissä oon.
En näe eteeni, mihin jalkani laittaisin.
Taaksepäin en voi kääntyä, se kaikki mennyt on.
Ainoa suunta vie eteenpäin.
Tuntuu niin vaikealta, mutta rukoilen:
Herra näät mut, pienen ihmisen.
Olen yksin pimeydessä
ja askel upottaa.
Enkä tiedä miten jatkaa eteenpäin.
Sinä auta minua, kulje edellä.
Haluan tietää, että oot mua lähellä.
Sinä kuule huutoni, ole aina kanssani.
Sinä ohjaa mua valoon taas.
Isä kiitos, sinä kannat tätä pientä lasta,
kun joka ikinen askel sattuu.
- Sheessa
En tiedä miten muuten sitä kuvaisin.. En jaksa keskittyä koulussa. Elämässäni ja läheisteni elämissä tapahtuu asioita asioiden perään, enkä niiden keskellä keksi mitään muuta keinoa jatkaa eteenpäin, kuin luottaa Jumalaan.
Hän on sua tähän asti auttanut,
miksei auttaisi vastakin?
Älä epäile. Miksi pelkäät?
Uskalla heittäytyä Jumalan käsiin.
Luota vaan. Mikset luottaisi?
Hän suostui kuolemaan vuoksesi,
miksi nyt sut hylkäisi?
- Sheessa
Niin, luottaa Jumalaan ja pitää huolta siitä, että kerron asioistani jollekulle. Ikinä ei saa jäädä yksin painavien asioiden kanssa. Ei koskaan. Ei varmaan sitten muuta tähän hätään.
Tuntuu, että eksyksissä oon.
En näe eteeni, mihin jalkani laittaisin.
Taaksepäin en voi kääntyä, se kaikki mennyt on.
Ainoa suunta vie eteenpäin.
Tuntuu niin vaikealta, mutta rukoilen:
Herra näät mut, pienen ihmisen.
Olen yksin pimeydessä
ja askel upottaa.
Enkä tiedä miten jatkaa eteenpäin.
Sinä auta minua, kulje edellä.
Haluan tietää, että oot mua lähellä.
Sinä kuule huutoni, ole aina kanssani.
Sinä ohjaa mua valoon taas.
Isä kiitos, sinä kannat tätä pientä lasta,
kun joka ikinen askel sattuu.
- Sheessa
torstai 8. marraskuuta 2012
Toissapäivänä
Nythän kävi niin, ettei pelko ollutkaan täysin turha. Tai oli: ei meidän tarvitse pelätä mitään. Mutta...
Noh, toissapäivänä istuin iltasella kynttilöiden valossa hämärässä torpassani ja hymyilin. Rakas ystäväni oli nähnyt ison vaivan vuokseni, kun odotti että palaan töistä.
Palataanpa ajassa taaksepäin, saman päivän aamuun. Olin surullinen. Poikaystäväni oli edellisenä iltana laittanut seurustelun poikki. Vaikka olinkin jo asennoitunut varauksella asioihin, en ollut osannut kuitenkaan odottaa sitä. No, hän oli kyllä sama selkärankainen mies loppuun asti ja hoiti asian niin hyvin, etten tuntenut itseäni huonoksi. En vaan tosiaan ymmärtänyt miten näin kävi. Olin seuraavan yön ja päivän vaihtelevasti ahdistunut, eikä liene yllätys sekään että itketty on. Ihmettelin kuitenkin (niin kuin muutkin), miten rauhallinen olin ja olen. Ei ollut hätää, vaikka sattui ja suretti. Menin kuitenkin siis aamulla ahdistuneena kouluun, ja tulinkin sieltä sitten kesken päivän pois. Illalla lähdin töihin ja päässä vaan pyöri ajatuksia asiaan liittyen.
Päästyäni töistä olin rappukäytävässä menossa kotiin, kun alkoi ahdistaa enemmän. Taas tuli muistoja mieleen. Kävelin tuskaisena ovelle, avasin sen ja ensimmäinen asia minkä huomasin, oli välioveen kiinnitetty lappu: "Moi Sheessa*. :) Oot kiva. Tiäsiks?" Olin hämmennyksissäni irroittamassa sitä, kun tajusin, ettei se ollutkaan ainoa. Katsoin kaapinovea ja annoin katseeni liukua lappuja ja taas uusia lappuja pitkin ympäri asuntoa, samalla kun menin koko ajan enemmän hämilleni. Niissä oli ihania rohkaisevia sanoja, ja tilanteeseen sopivia raamatunpaikkoja. Lisäksi kämppä oli kynttilöin valaistu. Aloin itkeä, en kuitenkaan ahdistuksesta, vaan jostain ihan muusta. Laput jatkuivat jopa vessaan asti. "Sheessa* oot kaunis", luki peilin vieressä. Päässäni pyöri, ja haroin hiuksiani varmasti hyvin outo ilme kasvoillani, päästäen puoliksi tukahdutettuja nyyhkäyksiä. Ystäväni nauroi minulle. "Ootko sä syönyt?", se kysyi ja kantoi pöytään hedelmäsalaattia, vaniljakastiketta ja pirtelöä. Illan mittaan hymy levisi kasvoillani ja hyvä mieli kasvoi.
Eikä siinä vielä kaikki. Siltä varalta että olisin ollut aikeissa itkeä itseni uneen, oli tyynynliinan sisään kätketty suklaalevy ja ihana viesti! Ei tarvinnyt itkeä ollenkaan sinä yönä, olin menossa nukkumaan hymyssä suin ja rauha sydämessä. Kuulehan rakas ystäväiseni, teit hyvää työtä ja onnistuit siinä loistavasti! Minä todella kiitän Luojaani sinusta.
Aloin uskoa, että oon joka tapauksessa elänyt Jumalan suunnitelmassa. Koska musta ei tunnu yhtään, että olisin tehnyt jotain väärin. Sitäpaitsi mä tarvitsin sitä. Toi ihmissuhde oli mulle silkkaa siunausta. Mulla ei edelleenkään oo siitä miehestä pahaa sanottavaa, ja oon tosi kiitollinen ajasta jonka vietin hänen kanssaan. Uskon, että alan olla valmis kulkemaan pystypäin kohti uusia seikkailuja, mitä ne sitten pitävätkään sisällään. On mulla vielä prosessoitavaa, eikä elämä pelkkää hymyä ole, mutta tästä kuitenkin matka jatkuu. Ei vastaan tullut umpikujaa, vaan portti joka vie uuteen.
*Nimimerkki oikean nimen tilalla, niin kuin varmaan älykkäimmät huomas. ;)
Tässä on laulu Jumalalle, joka käy aika hyvin yksiin omien ajatuksieni kanssa. Että Jumala on ennenkin mua auttanut läpi vaikeista asioista, niin haluun kutsua hänet elämään mun kanssa tämänkin läpi. Kaikki on hänen käsissään ja tulee oleen hyvin.
Noh, toissapäivänä istuin iltasella kynttilöiden valossa hämärässä torpassani ja hymyilin. Rakas ystäväni oli nähnyt ison vaivan vuokseni, kun odotti että palaan töistä.
Palataanpa ajassa taaksepäin, saman päivän aamuun. Olin surullinen. Poikaystäväni oli edellisenä iltana laittanut seurustelun poikki. Vaikka olinkin jo asennoitunut varauksella asioihin, en ollut osannut kuitenkaan odottaa sitä. No, hän oli kyllä sama selkärankainen mies loppuun asti ja hoiti asian niin hyvin, etten tuntenut itseäni huonoksi. En vaan tosiaan ymmärtänyt miten näin kävi. Olin seuraavan yön ja päivän vaihtelevasti ahdistunut, eikä liene yllätys sekään että itketty on. Ihmettelin kuitenkin (niin kuin muutkin), miten rauhallinen olin ja olen. Ei ollut hätää, vaikka sattui ja suretti. Menin kuitenkin siis aamulla ahdistuneena kouluun, ja tulinkin sieltä sitten kesken päivän pois. Illalla lähdin töihin ja päässä vaan pyöri ajatuksia asiaan liittyen.
Päästyäni töistä olin rappukäytävässä menossa kotiin, kun alkoi ahdistaa enemmän. Taas tuli muistoja mieleen. Kävelin tuskaisena ovelle, avasin sen ja ensimmäinen asia minkä huomasin, oli välioveen kiinnitetty lappu: "Moi Sheessa*. :) Oot kiva. Tiäsiks?" Olin hämmennyksissäni irroittamassa sitä, kun tajusin, ettei se ollutkaan ainoa. Katsoin kaapinovea ja annoin katseeni liukua lappuja ja taas uusia lappuja pitkin ympäri asuntoa, samalla kun menin koko ajan enemmän hämilleni. Niissä oli ihania rohkaisevia sanoja, ja tilanteeseen sopivia raamatunpaikkoja. Lisäksi kämppä oli kynttilöin valaistu. Aloin itkeä, en kuitenkaan ahdistuksesta, vaan jostain ihan muusta. Laput jatkuivat jopa vessaan asti. "Sheessa* oot kaunis", luki peilin vieressä. Päässäni pyöri, ja haroin hiuksiani varmasti hyvin outo ilme kasvoillani, päästäen puoliksi tukahdutettuja nyyhkäyksiä. Ystäväni nauroi minulle. "Ootko sä syönyt?", se kysyi ja kantoi pöytään hedelmäsalaattia, vaniljakastiketta ja pirtelöä. Illan mittaan hymy levisi kasvoillani ja hyvä mieli kasvoi.
Eikä siinä vielä kaikki. Siltä varalta että olisin ollut aikeissa itkeä itseni uneen, oli tyynynliinan sisään kätketty suklaalevy ja ihana viesti! Ei tarvinnyt itkeä ollenkaan sinä yönä, olin menossa nukkumaan hymyssä suin ja rauha sydämessä. Kuulehan rakas ystäväiseni, teit hyvää työtä ja onnistuit siinä loistavasti! Minä todella kiitän Luojaani sinusta.
Aloin uskoa, että oon joka tapauksessa elänyt Jumalan suunnitelmassa. Koska musta ei tunnu yhtään, että olisin tehnyt jotain väärin. Sitäpaitsi mä tarvitsin sitä. Toi ihmissuhde oli mulle silkkaa siunausta. Mulla ei edelleenkään oo siitä miehestä pahaa sanottavaa, ja oon tosi kiitollinen ajasta jonka vietin hänen kanssaan. Uskon, että alan olla valmis kulkemaan pystypäin kohti uusia seikkailuja, mitä ne sitten pitävätkään sisällään. On mulla vielä prosessoitavaa, eikä elämä pelkkää hymyä ole, mutta tästä kuitenkin matka jatkuu. Ei vastaan tullut umpikujaa, vaan portti joka vie uuteen.
*Nimimerkki oikean nimen tilalla, niin kuin varmaan älykkäimmät huomas. ;)
Tässä on laulu Jumalalle, joka käy aika hyvin yksiin omien ajatuksieni kanssa. Että Jumala on ennenkin mua auttanut läpi vaikeista asioista, niin haluun kutsua hänet elämään mun kanssa tämänkin läpi. Kaikki on hänen käsissään ja tulee oleen hyvin.
Sanat:
Let's survive this together
We've survived so much together already
But I want to live through this with you
This is why I'm alive
It's moments like this I want together with you
Let's just take tonight and breathe again
You feel pain tonight
You won't always feel this way
You feel plain tonight
And it's going to be okay
It's going to be okay
Let's survive this together
We've survived so much together already
But I want to live through this with you
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)