"Mä en tiedä mitä sanoisin,
kun en tunne huomista.
On kiellettyä rakastaa,
jos on liian aikaista.
On kiellettyä myöntää,
sallia se itselleen.
Mutta enpä aina tajua,
ettei tunne kysy lupaa.
Se voi tulla, voi tulla lujaa.
Ja vaikka kuinka kieltäisin,
rakastaisin kuitenkin.
Ehkä jopa kovemmin."
Ihastuin mieheen, joka ihastui
minuun. Nyt seurustelen. Niin, en paljastanut tätä heti. Kohta tulee jo neljä
kuukautta täyteen. Aika se vaan rientää. Hiljattain kirjoitin kirjettä
Jumalalleni. Tässä on kappale siitä.
"Rakastan Sinua. Oon niin
kiitollinen kaikesta, vaikka liian usein pelkään. Oothan aina siinä, aivan
lähelläni? Tarvitsen Sua, enemmän kuin ketään tai mitään, ja sulta saan kaiken
mitä kaipaan. Oot mun kaikki. Herra, opeta mua luottamaan sun suunnitelmiisi ja
johdatukseesi. Juuri nyt en ole kovinkaan hyvä siinä. Mutta haluan luottaa
suhun, nojata suhun, jopa ilman varajalkoja. Koska tiedän, että kannat ja
haluat vain parasta minulle."
Tuossa hetkessä tunsin jälleen,
miten vaikeaa on rakastaa jotakuta odottamatta häneltä liikaa. Ei kukaan
ihminen voi täyttää sydämeni kaipausta, sillä se on ainoastaan Jumalan tehtävä.
Minun tulisi hakea Suurta Rakkautta Jumalalta, Hänen kasvojensa edestä. Sen
jälkeen voin asettaa kaiken muun oikeisiin mittasuhteisiin.
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:33-34.
Seurustelu kyllä opettaa paljon itsestä. Ja kaivaa esiin sellaisia asioita,
joita pitää käydä läpi ja prosessoida ennen eteenpäin astumista. Se on välillä
rankkaa, mutta Jumala tarkkaa. Hänen kädessään on kaikki mun prosessit. Eilen kynäni
kosketti paperia jälleen. En aivan koko runoa tähän plagioi, mutta osan siitä
saatte lukea.
"Kaipaan
tuntea, että tyttö olisin.
Tyttö
kauneimmasta sadusta,
kaunis, vaalea
ja hoikka.
Kaipaan
tuntea, että sinut lumoaisin.
Joskus tuntuu
etten kelpaa,
että sun
parempi olis kanssa jonkun muun.
Olen jäänyt
yksin liian monta kertaa,
yksin kipujeni
kanssa.
Pieni tyttö
ilman isän rakkautta,
tukevaa kättä
joka kasvattaa naiseksi.
Ilman
vastausta.
'Isä, olenko
suloinen?'
En muista
koskaan kysyneeni.
Hän ei ollut
paikalla kysyäkseni,
vaikka seisoi
vieressäni.
Sen tähden on vaikea luottaa
omaan kauneuteensa.
Kun pidät minua, kosketat.
koetan joka hetkestä imeä
vastausta.
Että olen kaunis, että haluat
minut.
Hetki ilman sanoja.
Minä yritän imeä vastausta.
Että rakastat."
En oikein enää tiiä mitä lisäisin
tähän. Melko pitkä tarina tästä jo tulikin. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja siihen voin luottaa.
Hän siis rakastaa huomennakin ja siksi se on hyvä päivä. Tähän on hyvä lopettaa
ja painua nukkumaan. Siunausta sulle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti