perjantai 17. elokuuta 2012

Parisuhteen palikoita

Ihastuin mieheen. Niin siinä sitten vaan kävi. Sain kyllä "ennakkovaroituksen" Jumalalta. Eräänä talvisena päivänä istuin pää ihastuksesta sekaisin luennolla ja tuumailin:

"Mä en tiedä mitä sanoisin,
kun en tunne huomista.
On kiellettyä rakastaa,
jos on liian aikaista.
On kiellettyä myöntää,
sallia se itselleen.

Mutta enpä aina tajua,
ettei tunne kysy lupaa.
Se voi tulla, voi tulla lujaa.
Ja vaikka kuinka kieltäisin,
rakastaisin kuitenkin.
Ehkä jopa kovemmin."

Ihastuin mieheen, joka ihastui minuun. Nyt seurustelen. Niin, en paljastanut tätä heti. Kohta tulee jo neljä kuukautta täyteen. Aika se vaan rientää. Hiljattain kirjoitin kirjettä Jumalalleni. Tässä on kappale siitä.

"Rakastan Sinua. Oon niin kiitollinen kaikesta, vaikka liian usein pelkään. Oothan aina siinä, aivan lähelläni? Tarvitsen Sua, enemmän kuin ketään tai mitään, ja sulta saan kaiken mitä kaipaan. Oot mun kaikki. Herra, opeta mua luottamaan sun suunnitelmiisi ja johdatukseesi. Juuri nyt en ole kovinkaan hyvä siinä. Mutta haluan luottaa suhun, nojata suhun, jopa ilman varajalkoja. Koska tiedän, että kannat ja haluat vain parasta minulle."

Tuossa hetkessä tunsin jälleen, miten vaikeaa on rakastaa jotakuta odottamatta häneltä liikaa. Ei kukaan ihminen voi täyttää sydämeni kaipausta, sillä se on ainoastaan Jumalan tehtävä. Minun tulisi hakea Suurta Rakkautta Jumalalta, Hänen kasvojensa edestä. Sen jälkeen voin asettaa kaiken muun oikeisiin mittasuhteisiin.
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:33-34.
Kun etsimme Jumalaa ja pidämme hänet ensisijaisena rakkauden lähteenä, niin kaikki muu tulee liukumaan melko vaivattomasti paikalleen, ilman että siitä täytyisi kantaa murhetta. Puhuin myös varajaloista rukouskirjeessäni. Tarkoitin niillä sitä, että niin usein sanotaan Jumalalle "Ota kaikki, luotan että kannat ja huolehdit" ja pidetään kuitenkin itse varajalkaa valmiina ottamaan paino jos meinataan kaatua. Haluaisin oppia luottamaan Jumalaan varauksetta. Antaisin Jumalalle luottamuksen jonka Hän on ansainnut, ja samalla säästäisin itseni paljolta murheelta. 

Seurustelu kyllä opettaa paljon itsestä. Ja kaivaa esiin sellaisia asioita, joita pitää käydä läpi ja prosessoida ennen eteenpäin astumista. Se on välillä rankkaa, mutta Jumala tarkkaa. Hänen kädessään on kaikki mun prosessit. Eilen kynäni kosketti paperia jälleen. En aivan koko runoa tähän plagioi, mutta osan siitä saatte lukea.

"Kaipaan tuntea, että tyttö olisin.
Tyttö kauneimmasta sadusta,
kaunis, vaalea ja hoikka.
Kaipaan tuntea, että sinut lumoaisin.

Joskus tuntuu etten kelpaa,
että sun parempi olis kanssa jonkun muun.
Olen jäänyt yksin liian monta kertaa,
yksin kipujeni kanssa.
Pieni tyttö ilman isän rakkautta,
tukevaa kättä joka kasvattaa naiseksi.
Ilman vastausta.

'Isä, olenko suloinen?' 
En muista koskaan kysyneeni.
Hän ei ollut paikalla kysyäkseni, 
vaikka seisoi vieressäni.
Sen tähden on vaikea luottaa omaan kauneuteensa.

Kun pidät minua, kosketat.
koetan joka hetkestä imeä vastausta.
Että olen kaunis, että haluat minut.

Hetki ilman sanoja.
Minä yritän imeä vastausta.
Että rakastat."

En oikein enää tiiä mitä lisäisin tähän. Melko pitkä tarina tästä jo tulikin. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja siihen voin luottaa. Hän siis rakastaa huomennakin ja siksi se on hyvä päivä. Tähän on hyvä lopettaa ja painua nukkumaan. Siunausta sulle. :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti