Noh, toissapäivänä istuin iltasella kynttilöiden valossa hämärässä torpassani ja hymyilin. Rakas ystäväni oli nähnyt ison vaivan vuokseni, kun odotti että palaan töistä.
Palataanpa ajassa taaksepäin, saman päivän aamuun. Olin surullinen. Poikaystäväni oli edellisenä iltana laittanut seurustelun poikki. Vaikka olinkin jo asennoitunut varauksella asioihin, en ollut osannut kuitenkaan odottaa sitä. No, hän oli kyllä sama selkärankainen mies loppuun asti ja hoiti asian niin hyvin, etten tuntenut itseäni huonoksi. En vaan tosiaan ymmärtänyt miten näin kävi. Olin seuraavan yön ja päivän vaihtelevasti ahdistunut, eikä liene yllätys sekään että itketty on. Ihmettelin kuitenkin (niin kuin muutkin), miten rauhallinen olin ja olen. Ei ollut hätää, vaikka sattui ja suretti. Menin kuitenkin siis aamulla ahdistuneena kouluun, ja tulinkin sieltä sitten kesken päivän pois. Illalla lähdin töihin ja päässä vaan pyöri ajatuksia asiaan liittyen.
Päästyäni töistä olin rappukäytävässä menossa kotiin, kun alkoi ahdistaa enemmän. Taas tuli muistoja mieleen. Kävelin tuskaisena ovelle, avasin sen ja ensimmäinen asia minkä huomasin, oli välioveen kiinnitetty lappu: "Moi Sheessa*. :) Oot kiva. Tiäsiks?" Olin hämmennyksissäni irroittamassa sitä, kun tajusin, ettei se ollutkaan ainoa. Katsoin kaapinovea ja annoin katseeni liukua lappuja ja taas uusia lappuja pitkin ympäri asuntoa, samalla kun menin koko ajan enemmän hämilleni. Niissä oli ihania rohkaisevia sanoja, ja tilanteeseen sopivia raamatunpaikkoja. Lisäksi kämppä oli kynttilöin valaistu. Aloin itkeä, en kuitenkaan ahdistuksesta, vaan jostain ihan muusta. Laput jatkuivat jopa vessaan asti. "Sheessa* oot kaunis", luki peilin vieressä. Päässäni pyöri, ja haroin hiuksiani varmasti hyvin outo ilme kasvoillani, päästäen puoliksi tukahdutettuja nyyhkäyksiä. Ystäväni nauroi minulle. "Ootko sä syönyt?", se kysyi ja kantoi pöytään hedelmäsalaattia, vaniljakastiketta ja pirtelöä. Illan mittaan hymy levisi kasvoillani ja hyvä mieli kasvoi.
Eikä siinä vielä kaikki. Siltä varalta että olisin ollut aikeissa itkeä itseni uneen, oli tyynynliinan sisään kätketty suklaalevy ja ihana viesti! Ei tarvinnyt itkeä ollenkaan sinä yönä, olin menossa nukkumaan hymyssä suin ja rauha sydämessä. Kuulehan rakas ystäväiseni, teit hyvää työtä ja onnistuit siinä loistavasti! Minä todella kiitän Luojaani sinusta.
Aloin uskoa, että oon joka tapauksessa elänyt Jumalan suunnitelmassa. Koska musta ei tunnu yhtään, että olisin tehnyt jotain väärin. Sitäpaitsi mä tarvitsin sitä. Toi ihmissuhde oli mulle silkkaa siunausta. Mulla ei edelleenkään oo siitä miehestä pahaa sanottavaa, ja oon tosi kiitollinen ajasta jonka vietin hänen kanssaan. Uskon, että alan olla valmis kulkemaan pystypäin kohti uusia seikkailuja, mitä ne sitten pitävätkään sisällään. On mulla vielä prosessoitavaa, eikä elämä pelkkää hymyä ole, mutta tästä kuitenkin matka jatkuu. Ei vastaan tullut umpikujaa, vaan portti joka vie uuteen.
*Nimimerkki oikean nimen tilalla, niin kuin varmaan älykkäimmät huomas. ;)
Tässä on laulu Jumalalle, joka käy aika hyvin yksiin omien ajatuksieni kanssa. Että Jumala on ennenkin mua auttanut läpi vaikeista asioista, niin haluun kutsua hänet elämään mun kanssa tämänkin läpi. Kaikki on hänen käsissään ja tulee oleen hyvin.
Sanat:
Let's survive this together
We've survived so much together already
But I want to live through this with you
This is why I'm alive
It's moments like this I want together with you
Let's just take tonight and breathe again
You feel pain tonight
You won't always feel this way
You feel plain tonight
And it's going to be okay
It's going to be okay
Let's survive this together
We've survived so much together already
But I want to live through this with you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti