Elämä on toisinaan yhtä sekamelskaa. Usein tuntuu siltä, että ympäröivä maailma on niin täynnä melua, ettei pysty keskittymään omiin ajatuksiinsa. Mutta nyt tuntuu siltä, että oma pää on niin täynnä ajatuksia, ettei pysty keskittymään ympäröivään maailmaan.
En tiedä miten muuten sitä kuvaisin.. En jaksa keskittyä koulussa. Elämässäni ja läheisteni elämissä tapahtuu asioita asioiden perään, enkä niiden keskellä keksi mitään muuta keinoa jatkaa eteenpäin, kuin luottaa Jumalaan.
Hän on sua tähän asti auttanut,
miksei auttaisi vastakin?
Älä epäile. Miksi pelkäät?
Uskalla heittäytyä Jumalan käsiin.
Luota vaan. Mikset luottaisi?
Hän suostui kuolemaan vuoksesi,
miksi nyt sut hylkäisi?
- Sheessa
Niin, luottaa Jumalaan ja pitää huolta siitä, että kerron asioistani jollekulle. Ikinä ei saa jäädä yksin painavien asioiden kanssa. Ei koskaan. Ei varmaan sitten muuta tähän hätään.
Tuntuu, että eksyksissä oon.
En näe eteeni, mihin jalkani laittaisin.
Taaksepäin en voi kääntyä, se kaikki mennyt on.
Ainoa suunta vie eteenpäin.
Tuntuu niin vaikealta, mutta rukoilen:
Herra näät mut, pienen ihmisen.
Olen yksin pimeydessä
ja askel upottaa.
Enkä tiedä miten jatkaa eteenpäin.
Sinä auta minua, kulje edellä.
Haluan tietää, että oot mua lähellä.
Sinä kuule huutoni, ole aina kanssani.
Sinä ohjaa mua valoon taas.
Isä kiitos, sinä kannat tätä pientä lasta,
kun joka ikinen askel sattuu.
- Sheessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti