Päätin, että haluan luottaa ihan täysillä Jumalaan, katsoa vain Häneen, keskittyä Häneen, rakastua Häneen, antaa Hänen täyttää kaipaukseni ja olla soturini. Haluan luottaa siihen, että samalla kun olen keskittynyt Jeesukseen, voi Jumala herättää oikealla ajalla oikean ihmisen näkemään minut ja sydämeni. Jumala voi myös kertoa hänelle asioita minusta, jotka saavat hänet ihastumaan ja rakastumaan minuun. Samalla tavalla voi Jumala herättää minut näkemään tämän miehen, ja Hänen henkensä tässä miehessä. "Katso, tuossa miehessä on samaa, mitä olet oppinut minussa näkemään." Siis mitä olen oppinut Hänessä näkemään sinä aikana, kun olen keskittynyt Häneen miesten sijasta. Toisin sanoen, tuskin menetän mitään siirtämällä huomioni Jumalaan. Päinvastoin.
Ymmärrän tietenkin, ettei täydellistä miestä ole. Enkä sitä odotakaan. Juuri siksi oikeastaan keskitynkin Jumalaan. Hänessä on täydellinen rakastajani. Luultavasti tällaisen omistautumisen jälkeen on myös helpompi pitää Jumalaa ykkösrakastajana silloinkin, kun Hän on jo johdattanut suosikkivaihtoehtonsa rinnalleni.
Tajusin myös sen, että tämäkin tulee maksamaan jotakin. Pelkkä päätös ei riitä rakastuttamaan mua niin syvästi Jumalaan, eikä opettamaan mulle Hänen luonteestaan. Jos todella haluan omistautua Rakastajalleni, täytyy myös nähdä vähän vaivaa. Alkaa lukemaan raamattua, rukoilemaan enemmän, raivaamaan aikaa ja tilaa Hänelle kaiken muun keskeltä, opetella kuuntelemaan Häntä... Karu juttu, mutta tosi. Eihän avioliittokaan toimi pelkästään esim. halusta viettää aikaa toisen kanssa, jos ei kumminkaan näe vaivaa sen järjestämiseksi. Tai halusta tuntea toinen, jos ei viitsi nähdä vaivaa tutustuakseen häneen syvemmin.
Aika siistiä muuten, että samalla tässä tulee oppimaan hyväksi vaimoksi. Olenkin jonkin verran miettinyt, miten hyväksi vaimoksi voi valmistautua jo sinkkuvuosina. Tässä vastaus. Olen nimittäin varma, että Jumalalle omistautuminen opettaa monia avioliitossa tärkeitä asioita:
- kärsivällisyyttä - nöyryyttä -epäitsekkyyttä -lempeyttä
-ymmärtäväisyyttä (sydämen viisautta) - oman arvon tuntemista jne.
...eli mitä on rakastaa! (1. Kor. 13.)
Tämä on jo hyvä alku! Äskeinen pohdinta omistautumisen hedelmistä sai mut tutkimaan tuota korinttolaiskirjeen ylikulutettua lukua, ja näkemään sen uusin silmin. Ei tämä tule olemaan niin helppoa kuin ajattelin, mutta sitähän se rakkaus on - uhrautumista. Mutta varmasti tulee olemaan sen arvoista! Ja vaikka tavoite on aika kova, ja epäonnistumisen kokemuksiakin tulee, niin aion pyrkiä kuitenkin siihen.
Eikä tämä estä rukoilemasta tulevaisuuden aviopuolison puolesta! Hänen puolestaan voi rukoilla, vaikkei häntä aktiivisesti ympäristöstäsi tähyilisikään. Jumala tietää Hänet ja osaa kyllä johdattaa hänet mukaan tarinaan - ajallaan. No worries, just trust Him!
Kaiken lisäksi Jeesus itse kutsui mut tähän. Hän kertoi kyyneleet silmissä kuinka paljon mua rakastaakaan. Ja sitten kysyi saako Hän olla rakastajani siksi kunnes mieheni tulee. Hän haluaa olla se joka tuo kukkia ja on valmis uhrautumaan vuokseni. Hän vaikka kuolisi uudestaan vuokseni, jos se olisi tarpeen. Vastasin: "Kuule, haluan että oot mun suurin rakkaus vielä senkin jälkeen kun mies on tullut!". Ja siitä tämä ajatus lähti. Lopussa oleva videokin kyllä teki oman osansa tämän ajatuksen kehittymisessä.
Jeesus rakastaa suakin tasan yhtä paljon, ja tarjoaa sullekin roolia rakastettuna. Hänen suuri rakkautensa ei ikinä lopu, ei kulu, ei pilaannu. Häneltä jos keneltä voi oppia lisää tosi rakkaudesta! Se mitä Jumala tarjoaa, on jotain niiiiiin paljon parempaa, puhtaampaa ja raikkaampaa kuin mitä ihmiset toisilleen tarjoavat. Mutta "juomalla", ottamalla vastaan Hänen puhdasta, aitoa, yltäkylläistä rakkauttaan ihminen oppii paremmin ja paremmin tarjoamaan samankaltaista rakkautta lähimmäisilleen.
Aivan ihana kirjoitus, samanlaisia ajatuksia itselläkin pyörinyt mielessä viime aikoina. Haluan vaan niin täysillä rakastua Jeesukseen, ennenku Hän johdattaa Sen Oikean mun tielle. :) Tykkään sun blogista tosi paljon, ja liityin lukijaksi. Siunausta!
VastaaPoista