maanantai 3. maaliskuuta 2014

Lyhyt välikatsaus

Olen ollut vajaat kolme kuukautta Suomessa, hiljaisessa kylässä tekemässä töitä, vapaaehtoistöitä seurakunnassa ja mukamas vähän opiskelemassakin itsenäisesti. Hiljaista on kyllä ollutkin! Onneksi nyt on alkanut jo hieman tapahtumaan asioita.

Toivon, että olen menossa takaisin Viroon kolmen kuukauden sisällä/päästä. En tiedä vielä varmaksi, mutta se on suunnitteilla! Haluaisin mennä sinne toteuttamaan opinnäytetyöprojektiani, ja tunnen että sinne minua myös kutsutaan! Saa rukoilla. Tähän mennessä olen lähinnä odotellut enemmän ja vähemmän turhautuneena paikoillani tietoa minne ja milloin voisin mennä tekemään viimeistä harjoitteluani ja kyseistä projektia. Lähdön hetkestä kun riippuu esimerkiksi se milloin voin irtisanoa nykyisen asuntoni ja työpaikkani. Niin sanottua "normaalia koulua" minulla ei enää ole laisinkaan, eli ei tarvitse käydä luennoilla istumassa. Kirjallisia tehtäviä on kasa tekemättömänä, ja niistä olisi hyvä selviytyä mielellään ennen kuin lähtee minnekään. Eli loppuopiskeluni näyttää suurinpiirtein tältä, ja tässä järjestyksessä: kirjalliset (rästi)tehtävät, portfolio, harjoittelu (organisaatioon, jossa toteutan projektin), projektisuunnitelma, itse projekti, projektiraportti ja opinnäytetyö (projektistani). Ja valmistuminen jouluksi! En tiedä kiinnostiko, mutta kerroin kuitenkin.

Ja sitten, valmistumisen jälkeen, on maailma avoinna. En todellakaan tiedä mitä sitten teen. Mutta luotan siihen että Jumala tietää, ja kertoo sitten minullekin. Ehkä jään Viroon, ehkä lähden opetuslapseuskouluun johonkin muuhun maahan... mutta tuskinpa jään Suomeen, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Haluan kohdata haasteita, haastaa itseäni (se on rankkaa, tiedän), ja kasvaa ihmisenä ja tiukemmin kiinni Jumalaan. Jotenkin luulen, että jään liiaksi paikoilleni jos jään Suomeen, sekä fyysisesti että henkisesti. Enkä halua jäädä paikoilleni, vaan juosta kohti Jumalaa, niin kovaa kuin kykenen. Usein se vauhti ei ole kovin huima, mutta toivottavasti kiihtymään päin. Onhan Jumala kyllä koko ajan vierelläni, mutta juoksemisella häntä kohti tarkoitankin enemmän Jeesuksen kaltaiseksi tulemista, hänen rakkautensa vastaanottamisen ja jakamisen oppimista ja vapaammaksi omaksi itsekseni tulemista hänen tuntemisensa kautta.

Eipä kai tässä sitten muuta tällä kertaa. Terveisiä torpalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti